"Kuka päättää, ketkä saa onnistua..."

Viimepäivinä mieliala on menny taas semmoista vuoristorataa,että todellakin joutunut pitämään kiinni että pysyy kyydissä. Mua alkaa pahasti kyllästyttämään tää vapaana oleminen,päivien suunnittelemattomuus ja rytmittömyys. Jokainen päivä tuntuu jokseenkin ihan samalta ja mikään ei huvita. Vielä kun me murun kanssa molemmat palloillaan päivät pitkät täällä kotona niin...

Miksi kaikkia asioita pitää odottaa niin kauan? Töiden löytymistä,hoitojen alkamista,ja kaikkea. Miksei asiat voi tapahtua hetkessä? Piinaavaa jännitystä päivästä toiseen. Tulis jo syksy,niin seuraava vaihe alkais,ja sitten taas jännittämistä ja odottamista ja turhaa toivomista. Musta on tullu aikamoinen pessimisti. En usko että mitään tapahtuu,tuntuu ettei se voisi edes tapahtua kun tähänkään asti ei ole tapahtunut.
Miltä se edes tuntuis jos jotain tapahtuisi?
Mutta jos ei tapahdu,mikä onkaan varasuunnitelma?
KUINKA KAUAN VIELÄ TÄYTYY ODOTTAA?!

Kai tälläkin on joku tarkoitus,kai me kasvetaan tästä tai jotain muuta hienoa. Vai onko tällä edes mitään tarkoitusta?

Oon niin pettynyt koko elämään. Ei tämän tämmöistä pitäny olla. Ei kukaan sanonu että tämä on tämmöistä.