Voi upponalle parkaa...

Kevätpuro lorisee,
Uppo-Nalle horisee.
Kevätmietteissä hassuissa,
kumpparit väärissä tassuissa.

Eilen anoppi ja appiukko kävi kylässä ja sain taas apuja puutarhan hoitoon. Päätin sitten tehdä tänään kaiken täysin niiden neuvojen vastaisesti,tietenkin jostakin kumman syystä vastustan kovasti anopin neuvoja.Eli siis kaivoin kukkasia pitkin pihaa ja istutin niitä suihkulähteen reunalle,joka tietenkin pitäis kaivaa kokonaan pois kun vie liikaa vettä. Oon ihan poropeukalo oikeesti,että neuvot varmaan tulis tarpeeseen,mutta haluan tehdä kaiken alusta asti itse,kokeilla ja erehtyä. Onhan sentään mun ensimmäinen OMA piha ja talo.

Aamulla kävin verikokeissa ja kysyin edellisen kerran tuloksia ja kas kummaa,kaikki oli viitearvoissa eli normaaleja... Mietin mitä helkuttia tää on sitten... Toivottavasti ei mitää ikäviä uusia yllätyksiä enää. tai voihan se olla positiivistakin,mun Pco on ehkä niin lievä että se ei pahasti sotke hormoneja. En tiedä.Luultavasti ens tai seuraavalla viikolla oon viisaampi kun meen siihen tutkimukseen. Miehenkin vastaukset tuli ja kaikki perfect ;) vika on siis minussa.

Mä oon jotenki luopunu toivosta. En osaa kuvitella että saisin lapsen. jotenki sitä on omaksunu sen roolin ja tehny itselle selväksi etten saa lasta ja välillä joutuu oikeen miettiä että hei,se voi vielä tulla. Olisin niin onnellinen. Kyllä sekin päivä vielä nähään,toivottavasti. Ja sitten kuulutan sen koko maailmalle,samanlailla mikä nyt ärsyttää katkeruuden takia suunnattomasti